Timo Korpiolan, 6. dan opetukset la 14.5.2016

Loviisan seudun Judoseura Arashi ry on toiminut Loviisassa nykyisessä muodossa 20 v, muutamaa välivuotta lukuun ottamatta Judoa on harrastettu Loviisassa n. 50 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Arashi kutsui naapuriseurojen danit Loviisaan 14.5. klo 10:00 - 15:30 Timo Korpiola 6. dan vetämiin Judoharjoituksiin.

Harjoituksien teemana oli:

"Miten pieni judoka voi heittää ison ?"

Lauantaipäivän treeneihin oli saapunut tusina judokaa Kotkasta ja Loviisasta. Harjoituksissa käsiteltiin räjähtävää teemaa: "Miten pieni judoka voi heittää ison?"
Kaikille on itsestään selvää, että mikäli pienempi lähtisi mittelemään suuremman ja vahvemman kanssa voimassa, pienemmälle ei juurikaan jäisi voiton mahdollisuuksia. Mitä pienemmän siis kannattaa tehdä?

Alkulämmittelyn jälkeen lähdettiin liikkeelle aivan perusteista, minkä varaan kaikki muu judossa rakentuu. Judoka seisoo hyvässä asennossa (shisei) rennosti, selkä suorana ja jalat hartioidensa levyisessä asennossa. Tatamin ja kantapään väliin tulisi mahtua silkkipaperi (washi).

Korpiola korosti, että liikkuipa judoka vuorojalkakävelyä (ayumi-ashi) tai koko ajan toinen jalka edellä (tsugi-ashi), “liikutaan aina jalat hartioiden leveydellä” ja “jalka ei saa tömähtää maahan” painon siirtyessä jalalta toiselle. Sivuttaisliikkeessä toki jalat käyvät hartioita leveämmällä askelta ottaessa, mutta jalat eivät koskaan palaa hartioiden leveyttä lähemmäs toisiaan. Kaikki perusasentoon liittyvät opetukset ovat voimassa myös liikkumisen aikana, mukaan lukien se, että “liikkuessa kantapää ei juurikaan nouse tatamista.”

Kääntymistä (tai-sabaki) harjoitellessa täytyy edelleen muistaa säilyttää tuntuma tatamin pintaan ja liikkeitä tulee aina muistaa harjoitella molemmille puolille.

Yksinharjoittelua (tandoku-renshu) tehdessä Korpiola kehotti aina ajattelemaan, että teillä on vastassa isompi vastustaja kuin sinä itse olet. Ote on korkealla ja heitot tulee vetää katon kautta alas. “Ajatelkaa, että teillä on 2 metrinen vastustaja kun teette yksin harjoittelua”

Näin luodaan itselle mielikuva, että voidaan heittää suurta kaveria.

Päivän aikana Timo Korpiola painotti useaan otteeseen tekniikoiden puhtauden tärkeyttä. Kilpajudokalle tämä tarkoittaa, että kaikki Hänen kirjassa kuvatut 50 heittoa täytyy osata tehdä oikealle ja vasemmalle puolelle täydellisesti, koska täydellinen judo on se perusta, jonka varaan erikoistuminen rakennetaan. “Judoheitto täytyy osata tehdä 100% oikein. Silloin se voi toimia isompaakin vastaan.”

Vasta kun osaat tehdä judoheiton täysin oikein ja ymmärrät heiton periaatteen, voit alkaa erikoistumaan ja siirtyä harjoittelemaan perustekniikasta poikkeavia versioita. “Judo oikein tehtynä ei edellytä voimaa.”

Itseään pienempää vastaan tekniikassa olevat puutteet voidaan aina korvata voimalla. Tekniikassa olevien puutteiden kompensoiminen voimalla ei kuitenkaan toimi otellessa suurempia vastaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö judossa olisi voimalle käyttöä.
Joka tapauksessa judokan taidot, osaatko judoa vai et, testataan vasta siinä vaiheessa kun katsotaan onnistutko heittämään isomman vastustajan, toteaa Korpiola.

Korpiola näytti esimerkin, jossa hän työnsi ukea taaksepäin. Uke ei perääntynyt, vaan työnsi vastaan eli tori sai uken tuottamaan liike-energiaa. Näin voitiin jälleen tehdä heitto eteenpäin uken itsensä tuottamalla liike-energialla.

Keskustelut jatkuivat harjoitusten jälkeen päivällispöydässä; " rytmi, nopeus, voima, uken liikkeen jatkaminen eteenpäin sekä tekniikoiden historiasta ja heittojen periaatteiden muuttumattomuu-desta, joiden Korpiola totesi olleen valmiit 1920 luvulle tultaessa. Kävi myös selväksi, että mielenkiintoista opetettavaa olisi ollut vielä paljon lisää, mutta kaikkea ei ehdi käydä läpi yhden päivän aikana "saadakseen mahdollisuuden voittoon"